Blogi

Blogissamme käsittelemme erilaisia aiheita diabeetikon näkökulmasta. Blogia kirjoittaa NDY:n yhteisövastaavien tiimi. Lisäksi ulkopuoliset kirjoittajat vierailevat näillä sivuilla useamman kerran vuodessa. Tämän lisäksi keräämme myös Facebook-yhteisöltämme mielipiteitä, tarinoita ja kokemuksia, joista kokoamme blogikirjoituksia. Toivottavasti viihdyt juttujemme parissa!

 

Upea päivä Särkänniemessä 16.7.2016

Posted by on 7:24 pm in Blogi | 0 comments

Upea päivä Särkänniemessä 16.7.2016

NDY järjesti 16.7. huvipuistopäivän ja tällä kertaa kohteeksi valikoitui tamperelaisten oma Särkänniemi. Mukana oli yhteensä neljä huvipuistokävijää ja päivästä sukeutui todella mukava ja ainakin itselleni eräällä tapaa ikimuistoinen. Näillä erää tämä tapahtuma jäi viimeiseksi NDY-tapahtumakseni. Viime vuosi oli viimeinen hallitusvuoteni ja kun kohta täytän 31, niin tapahtumiin osallistuminenkin jää taa. Kiitos NDY:lle kaikesta hyvästä, jota se elämääni toi. Sen hyvän määrä on niin suuri, ettei sitä näille riveille voi mahduttaa. Rakkautta, Miika Ikuinen...

read more

Kevätvaellus 2016 – Matkatarina

Posted by on 8:52 am in Blogi | 0 comments

Kevätvaellus 2016 – Matkatarina

Sateinen vaellus todisti, etteivät diabeetikot ole sokerista tehtyjä. Nuorten Diabetesyhdistyksen ”kevät”vaellukselle 2016 osallistui viisi diabeetikkoa. Vaellus tarvottiin 17.-19.6. Espoon Nuuksiossa. Majoituimme Oravankolo-tilaustuvalla, jonka yhteydessä oli myös sauna. Retki oli melko helppo ja hyvien järjestelyiden vuoksi selvisimme päivärepuilla, eikä rinkoille ollut varsinaisesti tarvetta. Nuuksion reitit ovat myös hyvin merkityt ja polut ovat jopa kuin pieniä hiekkateitä. Viikonloppuna satoi jonkun verran vettä, mutta tunnelmaa se ei haitannut. Alla kuvia matkan varrelta. Ensimmäisenä iltana kävelimme noin kolmen kilometrin matkan majapaikkaamme, josta teimme lauantaina päiväreissun Haltia-luontokeskukselle. Lauantaina edessämme oli vaellus luontokeskukselle. Matka yhteen suuntaan oli noin 10 kilometriä.     Suuri kiitos reissusta NDY:lle ja erityisesti matkanjohtaja Heidille, joka hoiti meille hienot puitteet ja hyvät ruoat! Valokuvat otti Eero, Esa ja Miika. Miika...

read more

NDY:n testauksessa 2in1 Smart -verensokerimittari

Posted by on 1:25 pm in Blogi | 0 comments

NDY:n testauksessa 2in1 Smart -verensokerimittari

NDY sai tänä vuonna testattavakseen Knorring Oy:n 2in1 Smart-verensokerimittarin. Kolme meistä kokeili mittaria, sinä voit nyt lukea fiiliksiämme! Heidi: Mukana on raahattava aina laukullinen diabetessälää! Varakanyyli, varasäiliö, insuliinia ja paristot pumppuun, ”varajärjestelmä” eli kynät, hypoevästä, verensokerinmittaustarpeet…  Kuulostaa varmasti tutulta? Sitä toivoisi, että nämä pakolliset pahat veisivät mahdollisimman vähän tilaa ja olisivat helppo kantaa mukana. Erityisesti se verensokerinmittari, jota ilman ei ainakaan tulisi uskaltautua liikkeelle. Innoissani siis lähdin testaamaan maailman pienikokoisinta verensokerimittaria! Knorringin 2in1 Smart –mittaria käytetään yhdessä matkapuhelimen tai tabletin kanssa. Se on niin pieni, että kulkee kätevästi mukana vaikka taskussa tai lompakossa, löysin sille ja liuskoille myös söpön pikkupussukan. Suurin huolenaiheeni oli, kuinka vaikeaa ja monimutkaista mittarin käyttöönotto on. Mittarin 2in1 Smart-ohjelman lataus puhelimeen (appstore/google play) sujui kuitenkin yllättävän helposti ja vaivatta jopa tällaiselta tekniikkatohelolta! Vaihe 1. Asenna 2in1 SMART –app. Ja seuraa selkeitä ohjeita! Vaihe 2. Aseta matalan ja korkean rajat. Säädä äänenvoimakkuus maksimiin* ja tsadaa – käyttövalmis! Itse tykästyin tähän mittariin sen söpön pienen koon lisäksi sen takia, että on niin kätevää nähdä mittaustulokset heti matkapuhelimeen tallennettuna ilman, että niitä tarvitsee ladata USB-portin tai purkujohdon avulla. Toisaalta, en pysty lataamaan tietoja sovelluksesta käyttämääni Diasend-purkuohjelmaan, jolla puran insuliinipumppuni ja nykyiset verensokerimittarini. Pidän 2in1 SMART -mittarissa myös siitä, että siihen ei tarvitse vaihtaa paristoja eikä sitä tarvitse ladata – riittää, kun matkapuhelimessa on virtaa. Jos matkapuhelimesta kuitenkin loppuisi virta, ei verensokeria voisi mitata. Älypuhelimeni vaihdan myös aina vaelluksilla perusnokiaan, joten omaan tarpeeseeni tämä mittari soveltuisi  näistä syistä lähinnä kakkosmittariksi – käteväksi sellaiseksi. Kynillä oleville mittarin hyvä puoli on myös se, että InRange-sovelluksen avulla sovellus automaattisesti laskee tarvittavan insuliiniannosmäärän. Pumppuilijana tästä ei minulle kuitenkaan ollut lisähyötyä.   Mittarikokeilun ansiosta löysin myös uutta pinta-alaa piikittää! Mittarin käyttöohjeissa lukee, että verinäytteen voi ottaa sekä sormenpäästä että kyynär- tai olkavarresta, kämmenestä, reidestä tai pohkeesta. Sormenpään verenvirtaus on noin seitsenkertainen verrattuna esimerkiksi kyynärvarteen ja tämän takia esimerkiksi kyynärvarresta tai kämmenestä mitatussa tuloksessa voi olla pientä viivettä. Vaihtoehtoiset verinäytteen ottopaikat tuli testattua, mutta tuloksen luotettavuuden takia suosin sormenpäitä jatkossakin eniten, erityisesti jos uskon verensokeritasoni muuttuvan nopeasti. Sormenpääni ovat kuitenkin kuivat ja melko kovilla, joten kyynärvarsi on nyt noussut hyväksi kakkoseksi! Minulle kaikkein tärkeimpiä ominaisuuksia verensokerimittarissa on tarkkuus, pieni verimäärä, mittarin pieni koko, helppokäyttöisyys, mahdollisuus lisätä omia merkintöjä, mittarivalot (pystyäkseni mittaamaan pimeässä verensokerin) sekä mahdollisuus purkaa mittari käyttämääni purkuohjelmaan. Mittaustulosten tarkkuudesta en osaa sanoa mitään ilman kontrolliliuskoja, ja mittarin yhteensopimattomuudesta insuliinipumppuni purkuohjelmaan miinusta, mutta muilta osin mittari täyttää kriteerini!   PLUSSAT ja MIINUKSET: +      Mittarin koko – maailman pienin verensokerinmittari +      Helppokäyttöisyys +      Paristoja ei tarvita – mittari käyttää puhelimen/tabletin virtaa +      Pieni veripisara riittää (0,5 μL) –vrt. Freestyle Lite 0,3 μL, Contour next USB 0,6 μL, OneTouch UltraMini 1,0 μL, Accu-Chek Compact Plus 1,5 μL +      Tulos nopeasti (5 s) +      Tulokset voi lähettää suoraan puhelimesta esim. sähköpostilla +      Tuloksiin voi lisätä ”Ennen ateriaa”, ”Aterian jälkeen” , ”Fyysinen harjoite”, ”Lääkitys” , ”Stressi” –merkinnän tai kirjoittaa haluamansa kommentin tekstikenttään +      Tuloksista saa 1, 7, 14, 30 ja 60 päivän keskiarvot sekä mittauksien lukumäärän   –       Sopii ainoastaan seuraaville laitteille: Kaikki iPhone:t 3GS lähtien, iPod touch 4th generation, iPhone 5, iPhone 6 ja 6 Plus, iPad, iPad mini ja iPad Air/Air 2,  Samsung Galaxy: S3, S4, S5, Xcover (ensimmäinen versio) ja Note2 –       Liuskoja ei ole saatavilla vielä hoitotarvikejakelusta –       Liuskapurkin ja liuskojen koko voisivat olla pienemmät –       (Ei kommunikoi insuliinipumppujen kanssa) –       Yhteensopivuus muihin purkuohjelmiin  ...

read more

Upea viikonloppu Mäntyharjun Repovedellä

Posted by on 10:03 am in Blogi | 0 comments

Upea viikonloppu Mäntyharjun Repovedellä

Seisoskelemme Ilkan kanssa sateisella bussiasemalla Oulussa. Voisi kuvitella, että kiroaisimme päätöstämme ottaa töistä vapaapäivän ja matkata 500 kilometriä Mäntyharjulle mökkeilemään. Tiedän kuitenkin, että perillä häämöttää sairaan makeaa porukkaa, joka tietää miten pidetään hauskaa, rentoudutaan ja siinä sivussa jaetaan vertaisten tukea. Tälläkään kertaa NDY:n mökkiviikonloppu Etelä-Savon luonnonkauniissa maisemissa ei tuottanut pettymystä – myöskään sään osalta. Perjantai-iltana saavumme heti lämpimien patojen ääreen. Kokkimme loihti meille koko viikonlopun ajan herkullisia aterioita. Suuret kiitokset Tuirelle! Illan sauna ei vielä ollut kummoinen yleisömenestys hitaasti lämpenevien naisten puolella. Nellin yrittäessä sisukkaasti saada meille kahdelle saunaa kuumaksi saavat grillikodan puolella muotonsa mitä erikoisemman näköiset tikkupullat. Jätettäköön tällä kertaa mainitsematta,miltä ne kenenkin silmiin illan hämärtyessä näyttivät… Lauantaipäivä sujui vauhdikkaasti Repoveden kansallispuiston patikointiretkellä. Kauhun hetkiä koettiin sekä riippusiltaa ylittäessä että ihmetellessä josko loputtomalta tuntunut kiipeäminen yhä ylemmäs kallioiden laelle koskaan päättyy. Mutta päättyihän se; laskelmiemme mukaan noin 200 portaan jälkeen. Eivätkä näkymät ylhäältä tuottaneet pettymystä. Myöskään vettä tai työtä pelkääviä ei helpolla päästetty, sillä ketunlenkkiin kuului veden ylitys lossilla, joka sai voimansa muutamasta pahaa-aavistamattomasta ykköstyypistä. Vedimme kuitenkin kaikki yhtä köyttä, joten hurja kymmenien metrien matka sujui leppoisasti. Päivän patikoituamme palasimme mökeille jatkamaan hurjaa päiväämme Ninja-leikillä, jossa katanoiden katkeilulta ei vältetty. Miestä kaatui maahan kuin heinää paikalle saapuneen vieraamme jo valmistellessa seuraavaa ohjelmanumeroa. Vieraakseemme saapui Jari Puolakka Sanofilta, joka kertoi meille pian julkaistavasta hiilari-pelistä, jota pääsimme testaamaan. Insuliinimörököllejä väistellessä ja hiilareita laskiessa pohdiskelimme kehitysideoita pelille – pieninkään bugi tai ristiriita ei jäänyt tältä tarkkasilmäiseltä porukalta huomioimatta. Eikä toiminnantäyteinen päivämme vielä tähän päättynyt, sillä saunottuamme sekä ihailtuamme upeaa tähtitaivasta, revontulia ja tähdenlentoja kokoonnuimme vielä porukassa mökkiin istumaan iltaa. Nellin kehittäessä tarinaa Repoveden kylän asukkaiden – puistokemistin, alpakka- ja pesukarhufarmarin ynnä muiden – pään menoksi ei kauhulta vältytty myöskään yön pimetessä. Onneksemme Repoveden murhaaja kuitenkin paljastui ja kaikki eloonjääneet saivat mennä turvallisin mieliin nukkumaan. Sunnuntaina jaoimme vertaistukea toisen vierailijamme, apteekkari Stina Parkkamäen vetämän voimaantumis-keskustelun myötä. Vaikka keskustelu tärkeistä aiheista onkin antoisaa, tunnen, että parhaat hetket koemme puhumisen sijaan silloin, kun tunnemme olevamme samassa veneessä – teimmepä mitä hyvänsä. Tässä porukassa edes kolmas pyörä veneessä ei menoa haittaa! Kiitos kaikki ykköstyypit upeasta viikonlopusta! Iso hali vielä kaikille! — Mirja   (valokuvat Miika...

read more

Reppureissu halki Euroopan, matkakumppaneina kaksi kaverusta ja yksi diabetes

Posted by on 12:30 pm in Blogi | 0 comments

Reppureissu halki Euroopan, matkakumppaneina kaksi kaverusta ja yksi diabetes

Alkuvuodesta keksimme lapsuudenystäväni kanssa mahti-idean: kesä, loma ja monen monta Euroopan maata käsittävä reppureissu! Aikaa reissulle oli kolme viikkoa, kohteita loppujen lopuksi kahdeksan. Pitäydyimme eri maiden pääkaupungeissa, sillä kulkuyhteyden niiden välillä olivat sujuvimmat. Tarkennettu matkasuunnitelmamme sisälsi hyvää ruokaa, aurinkoa ja muutaman museon. Matkaan lähdimme rennolla otteella, sen suurempia murehtimatta. Tiesimme reissun raamit, mutta sisällön annoimme muotoutua matkan edetessä. Vailla huolia kirjasimme yhteistä pakkauslistaa ja lainailimme ystäviltämme rinkkoja ja makuupusseja. Lista taisi olla kutakuinkin valmis ja matkaan enää muutama viikko kun havahduin: pitäisiköhän minun näin pitkän linjan diabeetikkona miettiä niitä elämää ylläpitäviä lääkkeitäkin? Olisikohan joku pumpputarvikeinventaario paikoillaan? Miten se nyt oli niiden lääkärintodistusten kanssa? Tarvittavat tavarat löytyivät kuitenkin helposti laatikoista ja insuliinejakin oli tarpeeksi jääkaapissa, ei muuta kuin matkaan, eikö? Kaivoin vielä jostakin kaappini kätköistä vedellä ”ladattavan” jäähdytyssysteemi Frion, sinne mahtui sopivasti sekä pumpun insuliinipullot että varajärjestelmän ampullit. Lähtöä edeltävänä iltana aloitin rinkan pakkauksen. Kasasin kaiken pakattavan sängylleni, tavaraa oli kokonainen vuori. Ensin karsittiin vaatteet alkuperäisestä suunnitelmasta puoleen. Sitten vaihdettiin pyyhe pienempään. Sen jälkeen matkasta tippuivat yhdet kengät. Karsin, karsin ja karsin, mutta yhteen pinoon en voinut koskea. Tilaa veivät insuliinipumppuun tarvittavat 15 infuusiosettiä ja sama määrä täyttösäiliöitä, pumpun varaparistot, kanyylin ampumalaite tuplana, varakynät, iso pussillinen kynäneuloja, varmuuden vuoksi 5 purkkia liuskoja sekä pumpun ja varajärjestelmän insuliinit kylmäpakkauksessa. Yhteensä tästä koskemattomasta pinosta tuli pienen muovipussillisen verran tavaraa. Voi sitä kiroilun määrää kun tajusin, että ilman pumppua olisin pärjännyt kolmanneksella mukaan otettavasta tavarasta!   Pumppu oli kuitenkin reissullamme pelastus. Matkustus ja lämpö tuppaavat nostamaan verensokerini aluksi tosi korkealle. Kun olimme päässeet Baltiassa vietetyn viileä viikon jälkeen Prahaan, alkoivat mittaustulokseni nousta yhdessä lämpöasteiden kanssa. Ei muuta kuin lisää basaalia ja suurempia boluksia. Onneksi viime joulukuinen Australianmatkani oli opettanut, että pumpun tilapäiset basaalit ovat helppo ja nopea tapa saada aikaeroista tai lämpötiloista johtuen seilaavat sokerit tasaantumaan.     Prahasta matkustimme junalla Wieniin, vietimme siellä kolme yötä tutustuimme muun muassa Sissi-museoon Hofburgissa (Habsburgien keisarisuvun talvipalatsi) ja diabeetikon taivaaseen, Sand in the City -nimiseen ravintolakeskittymään, joka nimensä mukaisesti oli kuin hiekkaranta keskellä kaupunkia. Ruokaa maailman joka kolkasta, Mexico, Kreikka, Italia, USA… Voi niitä makuja! Hiilareiden laskeminen oli hiukan hankalaa, mutta onneksi laskemassa oli mukana komppania meitä insuliinihoitoisia. Tapasimme nimittäin Wienissä ystäväni Marliksen, joka on töissä MySugr -nimisessä verensokeriaplikaatiofirmassa ja hän lähti kollegoineen matkaamme.    Wienistä jatkoimme edelleen Budapestiin. Budapestiin tutustumiseen oli harmillisesti vain 24 tuntia, eteenpäin kohti matkan viimeistä määränpäätä oli päästävä. Lähdimme ainoan hostellissa viettämämme yön jälkeen tutustumaan aurinkoiseen kaupunkiin ja jätimme rinkkamme vastaanottoapulaisten hellään huomaan. Tutustuimme Budaan ja Pestiin, luimme matkaoppaasta sen, mitä emme ehtineet nähdä ja seikkailimme sinne tänne pitkin vanhaa metrolinjaa. Takaisin palattuamme rinkkamme olivat hautautuneet kaikkien muiden matkatavaroiden alle. Kaivoin omani kasan alta ja sain suoraan sanottuna slaagin. Rinkkani nojasi vasten käynnissä olevaa kuivausrumpua, joka luonnollisesti hohkasi kuumuutta kaikkeen pintaansa koskettavaan. Insuliinit! Voi ei! Frio oli aivan lämmin ulkopuolelta ja insuliinit eivät olleet jääkaappilämpötilaa nähneetkään. Sain käytyä jokseenkin asiallisen keskustelun vastaanottovirkailijoiden kanssa, jotka eivät tosin aivan ymmärtäneet tilannettani. Kerroin heille, että insuliini ei kestä lämpöä, kesäreissua oli jäljellä vielä 1,5 viikkoa ja insuliinien toimimattomuuden huomaan vasta sitten, kun niitä tarvitsen. Kovasti he yrittivät auttaa Frion uudelleenlataamisessa ja varmasti muistivat ainakin seuraavan viikon kysyä kaikilta matkatavaransa säilytykseen jättäviltä, että eihän laukkunne sisällä mitään lämpöherkkää.   Seuraavaksi vedimme matkaseurani kanssa syvään henkeä ja astuimme Budapest-Belgrad -junaan. Belgradissa, Serbian pääkaupungissa, vallitsi kuuma ja kostea Balkanlainen ilmasto. Keväisten tulvien aiheuttamien voimalatuhojen vuoksi Serbit säästävät...

read more

Lastenkutsut laivalla – NDY ry:n risteily 16.8.-17.8.2014

Posted by on 3:48 pm in Blogi | 0 comments

Lastenkutsut laivalla – NDY ry:n risteily 16.8.-17.8.2014

Viileä syksyn tuuli on jo pitkään tuivertanut hiuksia, mutta vielä ei ole liian myöhäistä muistella mennyttä kesää sekä NDY:n perinteistä ’Kevätristeilyä’. Vaikka risteily poikkeuksellisesti järjestettiin vasta loppukesästä, se ei tietenkään haitannut osallistujien menoa viihtyvyydestä puhumattakaan. Tänä vuonna matkasimme Tallinnaan yhdentoista naisen voimin, sillä jostakin syystä yksikään mies ei uskaltautunut Itämeren lempeän aallokon keinuteltavaksi! Matkamme alkoi tietenkin buffet­illallisella, kuinkas muuten. Ruoka maistui, ainakin tyytyväisistä ilmeistä päätellen! Ja jälkkärit, niistä olisi voinut melkein vaikka aloittaa ensin. Buffettiin oltiin huomaavaisesti laitettu esille myös diabeetikoille ’soveltuvaa’ sokeritonta jälkiruokaa (kuvaa ei valitettavasti saatavilla ;( ). Mutta hei… Missä sellaisia diabeetikoita oikein mahtaa olla, ajattelin. Ei ainakaan meidän porukassa. Nää diabeetikot söis ainakin näitä! Tämän vuoden risteilyn teema oli lasten kutsut, jota mukaili myös ohjelmamme. Aloitimme tutustumalla hiukan toisiimme jonka jälkeen jatkoimme Liuska mittariin ­leikillä, jossa osallistujat asettivat parhaan taitonsa mukaan silmät sidottuna liuskan MODZ-­mittariin. Vaan kuinka kävi? Yllättävän moni pääsi ainakin lähelle liuskaporttia. Ne, joilla meni hutiin (lue: allekirjoittaneella), olisi syytä tarkistaa meneehän liuska kuitenkin mittariin tosielämässä. Lisäksi kilpailimme, kuinka nopeasti langan päässä roikkuva insuliiniruisku saadaan pullon suuaukosta sisään. Helppoa se ei ollut, mutta hilpeää ainakin. Ihmisbingossa pääsimme tutustumaan toisiimme hiukan enemmän. Lopuksi ongimme kuten kunnon lastenkutsuilla ainakin kuuluu. Päivän vaihtuessa illaksi oli ohjelma vapaa. Laivan saavuttua Tallinnan satamaan oli kannelta upeat näkymät kohti hämärtyvää kaupunkia. Aamun valjettua suuntasimme kaikki pienissä porukoissa Tallinnan vanhaa kaupunkia kiertämään. Sää vaikutti aluksi aurinkoiselta, mutta kääntyi lopulta rankkasateeksi, jota pakenimme pieneen viihtyisään Raatihuoneen torin maanalaiseen kahvilaan. Mehut juotuamme jätimme omat kiitoksemme kahvilan vieraskirjaan NDY:n logolla tietenkin! Kaupunkivierailun jälkeen oli aika suunnata laivalla kohti Helsinkiä. Vielä jatkoimme pienellä tietokilpailulla, jonka jälkeen kokoonnuimme kannelle yhteiseen kuvaan. Ja näyttäytyihän se aurinkokin meille vihdoin. 🙂 Saa nähdä, millainen risteilykohteemme ensi vuonna tulee olemaan, mutta se on varmaa, että hauskaa tulee olemaan silloinkin! Kiitos ja kumarrus kaikille mukanaolijoille, olitte huippuporukka! Tervetuloa risteilemään myös ensi vuonna sekä uudet että vanhat kasvot! 🙂 ­ –...

read more

Vapaapäiviä iholle

Posted by on 6:09 am in Blogi | 0 comments

Vapaapäiviä iholle

Olen tuskaillut ihon kunnon kanssa tässä jo hetken. Mihin neulaa enää tuikkaa, ettei ihoon tulisi entistä suuremmat paukamat? Tiedän, että neulan vaihto on tässä asiassa avainsana, mutta kuin tilauksesta kuulin kynäkanyylista.  Mielenkiintoni heräsi heti. Mikä? Mistä saa? Miten toimii? Tahtoo testaamaan!  Ja niin onnekkaasti kävikin, että saimme testiin i-port advance -kynäkanyyleita. Kanyylit ovat kuin pumpun kanyyleita, mutta näihin pistetäänkin insuliinikynällä insuliinit. Ennen kuin olin edes nähnyt kyseistä kanyylia, päässäni vilisi useita kysymyksiä ja ajatuksia. Kuulostaa kyllä hitusen inhaltakin, tuleekohan kanyylia laitettaessa huono olo? Tässähän toteutuu yksi asia, jota pumpultakin haluaisin: pistospaikat saisivat vähän enemmän rauhaa. Pystyykö sen kanssa menemään suihkuun? Saunaan? Kauanko yksi kanyyli kestää? Onkohan tässä joitain haittapuolia? Jos tykästyn kanyyliin, mistä niitä saa ja kenen kustannuksella? Osa näistä jutuista on pumppulaisille tuttuja juttuja, mutta pumputtomana lähdin kanyyleiden kanssa lähtöruudusta. Tutustuessani kanyyliin sain vastaukset useimpiin kysymyksiini nopeasti. Kuten insuliinipumpunkin kanyyli, myös tämä kanyyli kestää suihkua ja saunomistakin. Yksi kanyyli kestää noin 3 päivää. Haittapuolia ei ole merkittävästi. Kanyylia käytettäessä on kuitenkin hyvä ottaa huomioon pari asiaa. Ensinnäkin, neulan pituus tulee olla 5-8mm. Toiseksi, kanyylin sisään voi jäädä noin puolen yksikön verran insuliinia, mikä on hyvä huomioida erityisesti pieniä annoksia pistäessä.  Sain kuitenkin tietää, että puolen yksikön jäännöstilavuus ja mahdollinen insuliinien sekoittuminen ei ole tutkimuksissa vaikuttanut insuliinihoidon tuloksiin. Sen lisäksi, että kanyylin avulla pistospaikat saavat ansaitun lomansa, on kanyyli oiva apuväline myös pistospelkoisille. Kärsin itse sairastuessani valtavasta pistospelosta ja olisin todennäköisesti ollut enemmän kuin innoissani kanyylista niinä aikoina. Koska haaveilen pumpusta, kanyylin käyttö on hauskaa harjoittelua myös pumpun kannalta. Pistospelosta on jäänteitä vieläkin, nimittäin kaikki muut paitsi omat inskapistokset pelottaa, hirvittää ja kauhistuttaa jopa niin, että tuskanhiki puskee pintaan ja huono olo valtaa kehon. Niin myös tämänkin napin laitto jännitti, mutta yllättävän hyvin selvisin siitä. Ja vieläpä aivan itse! 😉 Napin laittaminen kun on helppoa kuin heinänteko! Parit suojat pois, asettimen viritys ja naps, kanyyli on paikoillaan. Jomotusta tuntui hetken aikaa kanyylin laiton jälkeen, mutta siihenkin varmaan tottuisi, jos näitä enemmänkin käyttäisi. Laitoin kanyylin mahaan ja pistin siihen vain pikavaikutteiseet. Samasta kanyylista voisi pistää molemmat insuliinit, mutta tällöin insuliineja voisi sekoittua vähän. Kaiken varmuuden vuoksi pistin tähän kuitenkin vain pikat.  Kuulemani mukaan pistettäessä peräkkäin pikaa ja pitkää, on käytäntönä ollut pistää ensin pikaa, jolloin sekoittumisesta ei ole tullut ongelmia. Ajattelin kuitenkin, ettei iho närkästyisi kahdesta Levemir-pistoksesta päivässä 😉 Ensimmäinen pistos kirveli paljon, jota vähän jopa säikähdin. Kirvelyä tapahtuu hyvin harvoin suoraan neulalla pistettäessä, eikä kirvely ole ollut yhtä voimakasta kuin nyt kanyyliin pistettäessä. Myöhemmin kanyylin kautta pistettäessä kirvelyä oli joskus, joskus ei. Arvelen, että kirvelyyn voi jonkin verran vaikuttaa kanyylin sijoittelu. Kirvelystä johtuen pistäminen kanyylin kautta ei kuitenkaan siis ollut kovin miellyttävää. Kanyylin miinuspuoleksi huomasin myös sen, että neulan täytyy osua aika tarkasti oikeaan kohtaan, jotta se uppoa oikeaan pistoskohtaan kanyylissa. Neulaa saa tökkiä välillä useitakin kertoja kanyyliin, ennen kuin oikea kohta löytyy. Ilman kanyylia pistäminen olisi siis ollut myös joissakin tapauksissa nopeampaakin. Olisin halunnut kokeilla kanyylia myös esimerkiksi reiteen tai pakaraan, mutta sitten sen käyttökelpoisuus pikainsuliinien pistämisessä olisi ollut heikonlainen. Esimerkiksi töissä minun olisi täytynyt lähteä aina pistämään vessaan kaivaakseni kanyylin esille. Olisihan se toki ollut avuksi sitten taas pitkävaikutteisen pistämisessä, mutta sitten hyöty olisi jäänyt melko pieneksi, kun pikainsuliinit olisin tuikannut todennäköisesti kuitenkin suurimmaksi osaksi vatsamakkaroihin. Kynäkanyylin plussat: Vähentää ihon läpi tehtäviä pistoksia, mikä on hyväksi iholle. Myös pistospelkoisille oiva hoitokeino. Harjoittelua mahdollista tulevaa pumppua varten 😉 Helppo ja yksinkertainen laittaa Miinuksia...

read more

Mitä jos diabeetikko olisi mukana päättämässä hoidostaan?

Posted by on 10:49 am in Blogi | 0 comments

Mitä jos diabeetikko olisi mukana päättämässä hoidostaan?

Istun diabetesvastaanotolla, kädet hieman hikisinä, olo epämukavana. Puristan kädessäni ruskeiden tahrojen värittämää vihkoa aavistuksen liian lujaa, ikään kuin peläten, että maa yhtäkkiä avautuisi ja nielaisisi vihkon jonnekin toiseen ulottuvuuteen. Vihkossa on arvokasta tietoa kolmen kuukauden ajalta. Vuotta aiemmin istuin samalla penkillä, kädessäni vihko, jossa oli samaa tietoa, mutta vain kymmenen päivän ajalta. Se ei ollut tarpeeksi, vaan lääkäri epäili, ettei minulla ollut tarpeeksi hoitomotivaatiota vaativaan pumppuhoitoon. Kaksi vuotta aiemmin olin pitkän henkilökohtaisen pohdinnan jälkeen päätynyt siihen tulokseen, että insuliinipumppu voisi merkittävästi parantaa hoitotasapainoani ja hoidon mielekkyyttä. Kahden vuoden ajan minua yritettiin taivutella pois ajatuksesta ja muokata monipistoshoitoani paremmaksi. Minulle kerrottiin, että en saa pumppua, koska se, että potilas uskoo sen auttavan, ei ole syy sen myöntämiseen. Kahden vuoden yrittämisen jälkeen lääkäri totesi, että aamunkoittoilmiöni on niin vahva, ettei sitä saada kuriin monipistoshoidolla. Sain myönteisen pumppupäätöksen. Tuntui oudolta pystyä heräämään aamulla alle yhdeksän sokereilla. Nykyään on tavallista, että herään 4-5:n aamusokereilla. HBA1c-arvoni on laskenut 8,5 prosentista 7,2 prosenttiin. Mitä jos hoitopaikka olisi kuunnellut toivettani ja arvioinut motivaatiotasoani pumppuhoitoon? Mitä jos diabeetikon tahto olisi yksi myöntöperuste pumppuhoidolle? Pumppuhoidon todettuja hyötyjähän ovat tämän suositussivun mukaan seuraavat: HBA1C-tason ja päivittäisen insuliinimäärän laskeminen Vähemmän hypoja. Erityisesti vaikeita hypoja ja yöhypoja on vähemmän. Verensokerivuoristoradan tasaantuminen Parantunut verensokereiden hallinta sekä päivätasolla että pidemmällä tähtäimellä Vähemmän diabeteksesta aiheutuvia sairaalakäyntejä Parantunut elämänlaatu Miksei motivaatio oman elämänsä parantamiseen tehokkaammalla hoidolla ole myöntöperuste? Voimaantunut diabeetikko? Google löytää lukuisia ulkomaisia diabetesartikkeleita termillä ”empowered diabetic”. Termi tarkoittaa valveutunutta ja motivoitunutta diabeetikkoa, joka kykenee tekemään valistuneita päätöksiä oman hoitonsa suhteen ja omaa hyvän hoitomotivaation. Optimaalisessa tilanteessa kun voimaantunut diabeetikko menee valveutuneeseen hoitoyksikköönsä, häntä kohdellaan oman diabeteksensa asiantuntijana ja hänet otetaan mukaan omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Hänelle ei sanella hoito-ohjeita, vaan hänen kanssaan keskustellaan elämäntilanteeseen sopivista hoitomuutoksista. Jos omaseurantaa ei ole tehty ja diabeetikko vaikuttaa väsyneeltä, häntä ei syyllistetä. Häneltä kysytään vointia ja hoitomotivaation tasoa ja mahdollisia syitä, miksi se saattaa olla huonolla tolalla. Tarvittaessa diabeetikolle tarjotaan keskusteluapua diabetesta ymmärtävän mielen alan ammattilaisen kanssa. Usein jo keskusteluhetki diabeteshoitajan ja ymmärtävän lääkärin kanssa voi auttaa löytämään takaisin oikealle raiteelle. Alla on kuvio, joka vertailee kahta erilaista lähestymistapaa diabeetikon hoitoprosessiin. Kumman sinä valitsisit? Kuvio on artikkelista, joka käsittelee voimaantuneiden diabeetikkojen hoidonohjausta. Toki kaikki diabeetikot eivät ole valveutuneita, eivätkä halua hoitaa itseään perustasoa paremmin. Se on ihan ok, ja heidän kanssaan hoidonohjauksessa voisi ottaakin perinteisemmän lähestymistavan. Luulen kuitenkin, että aika monesta diabeetikosta saattaisi tullakin valveutuneita, jos hoitopaikassa ymmärrettäisiin, että psyykkisellä hyvinvoinnilla on melkoinen vaikutus hoitotasapainoon, motivaatioon ja diabeteksen kanssa elämiseen yleensäkin. – Miika...

read more

Arviossa Diabetes Connect -omaseurantaohjelmisto Androidille

Posted by on 1:07 pm in Blogi | 0 comments

Tutustuin reilun viikon ajan Diabetes Connect -omaseurantaohjelmistoon. Tein kokemuksistani pienen arviointivideon. Vaikka ohjelmisto oli englanninkielinen, sitä oli helppo ja miellyttävä käyttää. Verensokerikäyrien seuraaminen oli toteutettu hienosti, vaikka joitakin tietoja näkymästä puuttui. Trendi-tiedot loistivat poissaolollaan myös tiedostoista, joita ohjelmistosta sai ulos. Ohjelmisto oli ihan hyvä, mutta varsinkin diabeteslääkärivastaanottoa valmistellessa parempia tulosteita tuli ikävä. Katso videolta tarkempi arvio ohjelmistosta! –...

read more

Videotunnelmia viime syksyn mökkiviikonlopulta

Posted by on 6:01 pm in Blogi | 0 comments

Ensi syksynä NDY:n mökkiviikonloppu järjestetään Rovaniemellä ja luvassa onkin jälleen ikimuistoista hauskanpitoa. Lisätietoa Rovaniemen mökkiviikonlopusta tihkuu tämän kevään aikana ja NDY:n jäsenille onkin luvassa etumatka ilmoittautumiseen uutiskirjeen kautta. Mutta, ennen ensi syksyn tapahtumaa, tässä jälkimakua viime syksyn Grantorpin mökkiviikonlopusta videon muodossa! –...

read more