Vapaapäiviä iholle

Posted by on touko 3, 2014 | 0 comments

Olen tuskaillut ihon kunnon kanssa tässä jo hetken. Mihin neulaa enää tuikkaa, ettei ihoon tulisi entistä suuremmat paukamat? Tiedän, että neulan vaihto on tässä asiassa avainsana, mutta kuin tilauksesta kuulin kynäkanyylista.  Mielenkiintoni heräsi heti. Mikä? Mistä saa? Miten toimii? Tahtoo testaamaan! 

Ja niin onnekkaasti kävikin, että saimme testiin i-port advance -kynäkanyyleita. Kanyylit ovat kuin pumpun kanyyleita, mutta näihin pistetäänkin insuliinikynällä insuliinit. Ennen kuin olin edes nähnyt kyseistä kanyylia, päässäni vilisi useita kysymyksiä ja ajatuksia.

IMG_0058

Kuulostaa kyllä hitusen inhaltakin, tuleekohan kanyylia laitettaessa huono olo? Tässähän toteutuu yksi asia, jota pumpultakin haluaisin: pistospaikat saisivat vähän enemmän rauhaa. Pystyykö sen kanssa menemään suihkuun? Saunaan? Kauanko yksi kanyyli kestää? Onkohan tässä joitain haittapuolia? Jos tykästyn kanyyliin, mistä niitä saa ja kenen kustannuksella? Osa näistä jutuista on pumppulaisille tuttuja juttuja, mutta pumputtomana lähdin kanyyleiden kanssa lähtöruudusta.

IMG_0062

Tutustuessani kanyyliin sain vastaukset useimpiin kysymyksiini nopeasti. Kuten insuliinipumpunkin kanyyli, myös tämä kanyyli kestää suihkua ja saunomistakin. Yksi kanyyli kestää noin 3 päivää. Haittapuolia ei ole merkittävästi. Kanyylia käytettäessä on kuitenkin hyvä ottaa huomioon pari asiaa. Ensinnäkin, neulan pituus tulee olla 5-8mm. Toiseksi, kanyylin sisään voi jäädä noin puolen yksikön verran insuliinia, mikä on hyvä huomioida erityisesti pieniä annoksia pistäessä.  Sain kuitenkin tietää, että puolen yksikön jäännöstilavuus ja mahdollinen insuliinien sekoittuminen ei ole tutkimuksissa vaikuttanut insuliinihoidon tuloksiin. Sen lisäksi, että kanyylin avulla pistospaikat saavat ansaitun lomansa, on kanyyli oiva apuväline myös pistospelkoisille. Kärsin itse sairastuessani valtavasta pistospelosta ja olisin todennäköisesti ollut enemmän kuin innoissani kanyylista niinä aikoina.

IMG_0064

Roskaa syntyy jonkin verran. Iho on hyvä puhdistaa ennen kanyylin asettamista, jotta se pysyisi hyvin.

Koska haaveilen pumpusta, kanyylin käyttö on hauskaa harjoittelua myös pumpun kannalta. Pistospelosta on jäänteitä vieläkin, nimittäin kaikki muut paitsi omat inskapistokset pelottaa, hirvittää ja kauhistuttaa jopa niin, että tuskanhiki puskee pintaan ja huono olo valtaa kehon. Niin myös tämänkin napin laitto jännitti, mutta yllättävän hyvin selvisin siitä. Ja vieläpä aivan itse! 😉 Napin laittaminen kun on helppoa kuin heinänteko! Parit suojat pois, asettimen viritys ja naps, kanyyli on paikoillaan. Jomotusta tuntui hetken aikaa kanyylin laiton jälkeen, mutta siihenkin varmaan tottuisi, jos näitä enemmänkin käyttäisi. Laitoin kanyylin mahaan ja pistin siihen vain pikavaikutteiseet. Samasta kanyylista voisi pistää molemmat insuliinit, mutta tällöin insuliineja voisi sekoittua vähän. Kaiken varmuuden vuoksi pistin tähän kuitenkin vain pikat.  Kuulemani mukaan pistettäessä peräkkäin pikaa ja pitkää, on käytäntönä ollut pistää ensin pikaa, jolloin sekoittumisesta ei ole tullut ongelmia. Ajattelin kuitenkin, ettei iho närkästyisi kahdesta Levemir-pistoksesta päivässä 😉

homepage_inject

Kuvan lähde www.i-port.com

Ensimmäinen pistos kirveli paljon, jota vähän jopa säikähdin. Kirvelyä tapahtuu hyvin harvoin suoraan neulalla pistettäessä, eikä kirvely ole ollut yhtä voimakasta kuin nyt kanyyliin pistettäessä. Myöhemmin kanyylin kautta pistettäessä kirvelyä oli joskus, joskus ei. Arvelen, että kirvelyyn voi jonkin verran vaikuttaa kanyylin sijoittelu. Kirvelystä johtuen pistäminen kanyylin kautta ei kuitenkaan siis ollut kovin miellyttävää. Kanyylin miinuspuoleksi huomasin myös sen, että neulan täytyy osua aika tarkasti oikeaan kohtaan, jotta se uppoa oikeaan pistoskohtaan kanyylissa. Neulaa saa tökkiä välillä useitakin kertoja kanyyliin, ennen kuin oikea kohta löytyy. Ilman kanyylia pistäminen olisi siis ollut myös joissakin tapauksissa nopeampaakin. Olisin halunnut kokeilla kanyylia myös esimerkiksi reiteen tai pakaraan, mutta sitten sen käyttökelpoisuus pikainsuliinien pistämisessä olisi ollut heikonlainen. Esimerkiksi töissä minun olisi täytynyt lähteä aina pistämään vessaan kaivaakseni kanyylin esille. Olisihan se toki ollut avuksi sitten taas pitkävaikutteisen pistämisessä, mutta sitten hyöty olisi jäänyt melko pieneksi, kun pikainsuliinit olisin tuikannut todennäköisesti kuitenkin suurimmaksi osaksi vatsamakkaroihin.

Kanyylista jäi pieni jälki ihoon.

Kanyylista jäi pieni jälki ihoon.

Kynäkanyylin plussat:

  • Vähentää ihon läpi tehtäviä pistoksia, mikä on hyväksi iholle. Myös pistospelkoisille oiva hoitokeino.
  • Harjoittelua mahdollista tulevaa pumppua varten 😉
  • Helppo ja yksinkertainen laittaa

Miinuksia puolestaan:

  • Kirvely kynäkanyyliin pistettäessä
  • Pistäminen on tavalliseen pistämiseen verrattuna hitaampaa, sillä neulan tulee osua melko tarkasti tiettyyn kohtaan ja se ei välttämättä aina kertayrittämisellä onnistu
  • Pienillä annoksilla jäännöstilavuus on otettava huomioon

Mikäli kynäkanyylit kiinnostavat, kannattaa niitä kysellä omalta diabeteshoitajalta, sillä kynäkanyyleita myyvä yritys (NordicInfu Care) myy kanyyleita välinejakelulle. Kynäkanyylien kustannukset pyörivät insuliinipumpun kanyylin kanssa samoissa hintaluokissa.

Oletko kuullut kynäkanyyleista aikaisemmin? Mitä ajatuksia nämä apuvälineet herättävät?

– Karita