Silloin minulla todettiin diabetes

Posted by on syys 21, 2013 | 0 comments

Sairastuminen muuttaa elämän kertaheitosta ja se jää usein pysyvästi mieleen. Keräsimme teiltä tarinoita niistä hetkistä, kun otsaan lyötiin leima ”diabetes mellitus”.

Olin toisella luokalla, ajalta ennen diagnoosia muistan loputtoman janon, väsymyksen ja rajun laihtumisen. Maanantaina 1.10.2001 äikäntunnilla harjoiteltiin käsialakirjoitusta. Ystävällinen, vanhempi naisrehtori koputti ovelle äidin kanssa, joka tuli hakemaan minua kesken koulupäivän. Ajettiin sairaalaan, kuulin ensimmäisen kerran diabeteksesta ja kysyin, milloin siitä paranee. Äiti katsoi tietä, ajoi ja sanoi, ettei parane.

————————
10-vuotias tyttö vietti joulun sairaalassa sairastuttuaan aatonaattona diabetekseen. Pari päivää aikaisemmin olivat olleet ukin hautajaiset. Joulupukki toi diabetesnallen, joka on tytöllä edelleen muistona tuosta ajasta. Suurinta huvin jouluna oli appelsiinin ja mandariinin risteyttäminen pistosharjoitusten aikana. Sen jälkeen alkoi vuoristorata.

 

blogi2kuva

 

Onneksi tulin eilen omin jaloin, enkä ambulanssilla ensiviikolla. Naapurisängyn rouvalla on kasvain päässä. Minulta puuttuu vain yksi hormoni elimistöstä ja sen voi lisätä sinne ruiskulla. Kiitos optikolle, joka lähetti minut verensokerin mittaukseen, kun olin käynyt ihmettelemässä nopeasti sumentunutta näköäni. Nyt minä näen kirkkaasti keväisen Saimaan sairaalan yhdeksännestä kerroksesta.
————————
Alkusyksystä rupesin huomaamaan, että veden juominen lisääntyi muutamasta lasista muutamaan litraan päivässä. Samalla lisääntyi vessassakäynti, kun ennen vessataukojen välissä oli voinut pitää hyvinkin kymmeniä tunteja, piti nyt käydä muutaman tunnin välein. Pari kuukautta myöhemmin olin vanhemmilla käymässä, valmistautumassa isoäidin ysikymppisille, huomasi äiti, että käyn varsin tiheään tahtiin vessassa ja rupesi kyselemään asiasta, jonka jälkeen lähdettiinkin katsomaan lääkäriä. Lääkärissä verensokeri näytti HI – eli yli 33.3, sairaalaan olisi siis kannattavaa lähteä, mutta hyvänolotilan takia sain lääkäriltä kuitenkin luvan ottaa osaa isoäidin juhliin. Juhlien jälkeen sitten sairaalaan, jossa diagnoosi sitten tuli. Sairaalassa vietin viisi päivää, jonka aikana tuli tutuiksi hiilihydraattien laskeminen, itsensä pistäminen ja verensokerin mittaaminen.

————————

Eräänä päivänä vuosia sitten huomasin, että kauppoihin oli tullut myyntiin uutuustuote, jäätee. Se oli rakkautta ensi silmäyksellä. Voi vitsit, miten hyvää se oli! Jumalten nektaria, tuhlasin kaikki rahani siihen ja tuntui siltä, että pystyin juomaan sitä loputtomasti. Samalla ihmettelin, kuinka minun täytyi käydä vessassa puolen tunnin välein ja joka kerta ykköshätä kesti tyyliin kaksi minuuttia. Olo oli kuitenkin muuten suhteellisen normaali. Oli loppukesä 11 vuotta sitten ja ensimmäisenä koulupäivänä terkkari mittasi sokereikseni 21,4. Hän sanoi minulle: ”Elä nyt hättäänny, mutta se on melkoisen varmaa, että sinulla on diabetes eli sokeritauti. Sinällään sulla kävi tuuri, että jos joku loppuelämän sinua seuraava tauti pitäisi valita, niin diabetes on niistä taudeista paras.” Jäätee ei muuten ole enää ensioireiden hoitamisen jälkeen maistunut samalta.

————————

Oli kesäloman loppupäiviä ja olin menossa kaverin kanssa mökille, mutta piti poiketa terveysaseman päivystyksessä virtsaputkentulehduksen takia. Äkkiä lääkkeet mukaan ja junaan juoksu oli suunnitelma. Lääkäri selitti jostain korkeista sokeriarvoista näytteessä, mutten malttanut keskittyä kun oli kiire, sitten piti odotella hoitajan verensokerinmittausta ja menin kyselemään että kauanko kestää. No se mökkireissu jäi välistä, mutta sain vastauksen ja hoidon maailman kauheimpaan janontunteeseen ja väsymykseen, yöllisiin pohjekramppeihin ja painonputoamiseen. Tavallaan olin niin helpottunutkin, kun oireet hiljalleen helpotti, että en hirveästi surrut itse Diabeteksen puhkeamista.

 

blogikuva

 

Olin 12-vuotiaana intohimoinen lääkärikirjojen lukija, erityisesti eri sairauden oireet kiinnostivat. Yhtenä päivänä luin diabeteksen oirelistaa ja kysyin äidiltä että voisko mulla olla diabetes kun oireet osuu. Äiti varasi tk-ajan jossa lääkäri laittoi lähetteen lastenpolille. Aika polille tuli parin päivän päähän ja sinne sitten mentiin. Polilta menin suoraan sitten lastenosastolle sokerien ollessa 25 ja hba1c 12,9%.

————————

Äiti mua kauheesti väsyttää,
läksyt teen en enempää.
Äiti miksi mua aina itkettää?

Lääkäri meidät taas käännyttää,
koulustressiä epäillään.

Ruoka maistuu, mut tyttö laihtuu,
teinityttö siitä vain ilahtuu.

Kun mua jälleen kovasti janottaa,
ei äiti pohdi enää kauempaa.
Pian matkaamme kohti sairaalaa.