Not lost in translation!

Posted by on helmi 9, 2013 | 0 comments

27-vuotias Janne rakastaa Japania

 

Yli kaksikymmentä vuotta ykköstyypin diabetesta sairastanut Janne matkustaa mielellään eikä kanna huolta taudin tuomasta lisätaakasta. Janne ihailee Japania ja on vieraillut maassa jo kuusi kertaa, yhteensä lähes kahdeksan kuukauden ajan. Janne ei ole koskaan kokenut diabetesta esteenä matkustamiseen ja suurin huoli taudin kanssa pärjäämisestä ennen ensimmäisiä pitkiä matkoja olikin vanhemmilla ja sisaruksilla.

 

 

Rurikoji Yamaguchissa.

Rurikoji Yamaguchissa.

 

Vaikka kaukainen maa on kiinnostanut Jannea jo lapsesta lähtien, intohimo Japania kohtaan syttyi lukiossa, jolloin Janne tutustui paremmin Japanin kulttuuriin ja varsinkin musiikkiin ja taistelulajeihin. Myös kieliopinnot kiinnostivat, eikä eurooppalaisissa kielissä tuntunut olevan tarpeeksi haastetta, joten kiinnostus kielen oppimiseen tuli luontaisesti. Tosin Janne oppi ensin perusteet japanin kielestä suoraan paikallisilta ja aloitti varsinaiset opinnot vasta sen jälkeen. Nykyään matkoilla pärjää jo mallikkaasti oman kielitaidon turvin.

Jannen pisin yksittäinen matka Japaniin kesti lähes kolme kuukautta, josta suuren osan hän asui vuokra-asunnossa Tokion länsilaidalla. Kaupungissa eläessään Janne ehti kokeilemaan erilaisia paikallisia herkkuja, kuten mustekalan silmämunia, perinteistä nattõ-soijaruokaa sekä ”jotakin laivojen pohjasta raaputettavaa nuudelin näköistä ruokaa”. Hiilarien arvioiminen voi joskus olla jännittävää. Vaikka Tokio ja varsinkin sen omaleimainen pop-kulttuuri kiehtoo Jannea, myös syrjäisimmissä seuduissa on oma viehätysvoimansa.

Matkojensa aikana Janne on kiertänyt maata myös reppu selässä tutustuen maaseutuun. Runsas kävely kuluttaa ja verensokereiden kanssa saa välillä olla tarkkana. Jannella onkin aina retkillä mukana sokeripitoista limpparia ja muuta hypoevästä. Reppumatkoista Janne toteaa, että mitä syrjemmäksi menee, sitä enemmän ihmiset ihmettelevät outoja vieraita, mutta myös sitä ystävällisempiä ja vieraanvaraisempia he ovat.

 

Keisarillinen puutarha Tokiossa.

Keisarillinen puutarha Tokiossa.

 

Entäs se diabetes?

Diabetes ei ole matkoilla lannistanut. Reissuun lähtiessä Janne hankkii noin puolen vuoden varaston insuliinia ja tarvikkeita. Lääkkeet säilyvät tutun hostellin suojissa – lukuisten vierailujen aikana Janne on ystävystynyt koko henkilökunnan kanssa – aina johtajaa myöden. Myös Jannen matkustuskaveri ymmärtää diabetesta sillä hän on tuntenut Jannen jo viidennestä luokasta lähtien.

Internetin keskustelupalstoilla kerrotaan, että diabeetikon on Japaniin matkustaessa hyvä selvittää etukäteen englantia puhuvan lääkärin osoite esimerkiksi konsulaatista. Japanissa lääkereseptikulttuuri ei ole yhtä hyvällä tasolla kuin Suomessa, vaan jokaista insuliiniostoa varten vaaditaan erillinen lääkärikäynti. Japanilaiset diabeetikot käyvätkin diabeteslääkärin vastaanotolla kerran kuukaudessa.

Suurempia kriisejä ei Jannen matkoille ole mahtunut, lukuun ottamatta erään lentomatkan megahypoja ja hypo-oksennuksia. Suurimmat haasteet ovat liittyneet pitkän aikaeron, hoitotasapainon ja pitkävaikutteisen insuliinin yhteensovittamiseen. Alhaiset verensokeritasot ovatkin usein tuttuja seuralaisia matkalaiselle. Perusohje pätee niin Suomessa kuin Japanissakin: hypoevästä kannattaa olla aina mukana ja hotellihuoneeseen kannattaa varata nopeita hiilareita.

Tulevaisuudessa Janne aikoo edelleen vierailla Japanissa, eikä pidempiaikainen muuttokaan ole vieras ajatus. Haaveissa olisi työpaikka Tokion suurlähetystössä tai kenties suomenkielenopettajana.

Ja vielä liittyen siihen, mikä on Jannen mielestä parasta Japanissa. Ruoka ja omalaatuinen kulttuuri ovat luonnollisesti hienoja juttuja, mutta parhaiten nämä yhdistyvät kavereiden kanssa iltaa istuessa pubityylisissä izakaya-ravintoloissa. Ja niinhän se on myös Suomessa, mikäs sen mukavampaa kuin illan viettäminen hyvän ruoan ja iloisten NDY:läisten seurassa.

 

Pohjoisessa; Wakkanain, Japanin pohjoisimman kaupungin, rannikon aallonmurtaja.

Pohjoisessa; Wakkanain, Japanin pohjoisimman kaupungin, rannikon aallonmurtaja.

 

Yleisiä vinkkejä matkustamiseen

Kysyimme aiemmin tänä vuonna facebook-sivullamme diabetekseen liittyviä matkustuskokemuksia ja –vinkkejä. Myös siinä keskustelussa kävi ilmi, että diabetes ei juurikaan haittaa matkustamista, kunhan muistaa huomioida muutaman seikan. Alla tiiviisti muutama vinkki matkustamiseen:

  • Pyydä lääkäriltäsi kansainvälinen todistus diabeteksesta ja säilytä se käsimatkatavaroissa.
  • Insuliinipumput tunnetaan jo melko hyvin turvatarkastuksissa, mutta kannattaa varmistaa, että todistuksessa lukee maininta pumpusta.
  • Pidä insuliinit ja ainakin osa tarvikkeista käsimatkatavaroissa äläkä laita niitä ruumaan tai junan/linja-auton matkatavaratilaan. Kannattaa harkita myös osan insuliinivaraston ja kakkosmittarin jemmaamista matkakumppanin tavaroihin.
  • On aina hyvä opetella sanomaan kohdemaan kielellä ”minulla on diabetes” ja ”voisinko saada sokeria tai mehua”.
  • Pidä hyporuoka käsillä, muista juoda!
  • Selvitä kohdemaan tilanne diabeteslääkärien, reseptien, ym. suhteen. Konsulaatista saa apua.

Lisää ohjeita löytyy diabetesliiton mainioilta verkkosivuilta osoitteesta: http://www.diabetes.fi/diabetestietoa/tyyppi_1/matkaan!

 

Jutun kirjoitti NDY:n sosiaalisen median vastaava Miika Rautiainen