Mitä jos diabeetikko olisi mukana päättämässä hoidostaan?

Posted by on huhti 24, 2014 | 0 comments

Istun diabetesvastaanotolla, kädet hieman hikisinä, olo epämukavana. Puristan kädessäni ruskeiden tahrojen värittämää vihkoa aavistuksen liian lujaa, ikään kuin peläten, että maa yhtäkkiä avautuisi ja nielaisisi vihkon jonnekin toiseen ulottuvuuteen. Vihkossa on arvokasta tietoa kolmen kuukauden ajalta. Vuotta aiemmin istuin samalla penkillä, kädessäni vihko, jossa oli samaa tietoa, mutta vain kymmenen päivän ajalta. Se ei ollut tarpeeksi, vaan lääkäri epäili, ettei minulla ollut tarpeeksi hoitomotivaatiota vaativaan pumppuhoitoon.

Kaksi vuotta aiemmin olin pitkän henkilökohtaisen pohdinnan jälkeen päätynyt siihen tulokseen, että insuliinipumppu voisi merkittävästi parantaa hoitotasapainoani ja hoidon mielekkyyttä. Kahden vuoden ajan minua yritettiin taivutella pois ajatuksesta ja muokata monipistoshoitoani paremmaksi. Minulle kerrottiin, että en saa pumppua, koska se, että potilas uskoo sen auttavan, ei ole syy sen myöntämiseen. Kahden vuoden yrittämisen jälkeen lääkäri totesi, että aamunkoittoilmiöni on niin vahva, ettei sitä saada kuriin monipistoshoidolla. Sain myönteisen pumppupäätöksen. Tuntui oudolta pystyä heräämään aamulla alle yhdeksän sokereilla. Nykyään on tavallista, että herään 4-5:n aamusokereilla. HBA1c-arvoni on laskenut 8,5 prosentista 7,2 prosenttiin.

pumpputarvikestash

pumpputarvikestash

Mitä jos hoitopaikka olisi kuunnellut toivettani ja arvioinut motivaatiotasoani pumppuhoitoon? Mitä jos diabeetikon tahto olisi yksi myöntöperuste pumppuhoidolle? Pumppuhoidon todettuja hyötyjähän ovat tämän suositussivun mukaan seuraavat:

  • HBA1C-tason ja päivittäisen insuliinimäärän laskeminen
  • Vähemmän hypoja. Erityisesti vaikeita hypoja ja yöhypoja on vähemmän.
  • Verensokerivuoristoradan tasaantuminen
  • Parantunut verensokereiden hallinta sekä päivätasolla että pidemmällä tähtäimellä
  • Vähemmän diabeteksesta aiheutuvia sairaalakäyntejä
  • Parantunut elämänlaatu

Miksei motivaatio oman elämänsä parantamiseen tehokkaammalla hoidolla ole myöntöperuste?

Voimaantunut diabeetikko?

Google löytää lukuisia ulkomaisia diabetesartikkeleita termillä ”empowered diabetic”. Termi tarkoittaa valveutunutta ja motivoitunutta diabeetikkoa, joka kykenee tekemään valistuneita päätöksiä oman hoitonsa suhteen ja omaa hyvän hoitomotivaation. Optimaalisessa tilanteessa kun voimaantunut diabeetikko menee valveutuneeseen hoitoyksikköönsä, häntä kohdellaan oman diabeteksensa asiantuntijana ja hänet otetaan mukaan omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Hänelle ei sanella hoito-ohjeita, vaan hänen kanssaan keskustellaan elämäntilanteeseen sopivista hoitomuutoksista. Jos omaseurantaa ei ole tehty ja diabeetikko vaikuttaa väsyneeltä, häntä ei syyllistetä. Häneltä kysytään vointia ja hoitomotivaation tasoa ja mahdollisia syitä, miksi se saattaa olla huonolla tolalla. Tarvittaessa diabeetikolle tarjotaan keskusteluapua diabetesta ymmärtävän mielen alan ammattilaisen kanssa. Usein jo keskusteluhetki diabeteshoitajan ja ymmärtävän lääkärin kanssa voi auttaa löytämään takaisin oikealle raiteelle.

Alla on kuvio, joka vertailee kahta erilaista lähestymistapaa diabeetikon hoitoprosessiin. Kumman sinä valitsisit? Kuvio on artikkelista, joka käsittelee voimaantuneiden diabeetikkojen hoidonohjausta.

empowermentmodel

Toki kaikki diabeetikot eivät ole valveutuneita, eivätkä halua hoitaa itseään perustasoa paremmin. Se on ihan ok, ja heidän kanssaan hoidonohjauksessa voisi ottaakin perinteisemmän lähestymistavan. Luulen kuitenkin, että aika monesta diabeetikosta saattaisi tullakin valveutuneita, jos hoitopaikassa ymmärrettäisiin, että psyykkisellä hyvinvoinnilla on melkoinen vaikutus hoitotasapainoon, motivaatioon ja diabeteksen kanssa elämiseen yleensäkin.

– Miika