”Mitä saa syödä, kun on diabetes?” ja muita diabeetikoiden kohtaamia vääriä käsityksiä

Posted by on helmi 16, 2014 | 0 comments

Onkohan olemassa diabeetikkoa, joka ei ole törmännyt vääriin käsityksiin koskien sairauttaan? Epäilen. Kyselin taannoin Facebook-tykkääjiltämme, millaisiin vääriin käsityksiin he olivat törmänneet. Jotkin harhaisista luuloista tuntuvat elävän sitkeästi jopa vuosikymmenestä toiseen ja niiden kuuleminen uudestaan ja uudestaan laittaa ainakin minut turhautumaan.

Osa vääristä käsityksistä liittynee siihen, että diabetesta on aikaisemmin kutsuttu sokeritaudiksi sekä siihen, millaiset hoitokäytänteet ovat olleet vuosia vuosia sitten. ”Ai sulla on sokeritauti, ethän sinä saa syödä sokeria”. Asiasta tietämättömät saattavat helposti myös erehtyä luulemaan,  että diabeetikoilla on tiukka ruokavalio, joka kieltää jyrkästi tietyt ruoat.  ”Mitä voi syödä, kun on diabetes?” Tämä voi näkyä myös siinä, että esimerkiksi juhlissa tai kyläillessä kysellään tarkkaan, mitä saa syödä tai tarjoillaan ainoastaan sokerittomia syötäviä.

Isotäti tarjosi pasta-aterian! ja laittoi sen jälkeen pöytään kahvia ja pullaa! ”Ois mulla tuolla suklaatakin, mutta en viitsi laittaa tarjolle, ettei sun ala tekeen mieli”

 

large

 

Olin juuri hiljattain saanut diagnoosini diabeteksesta. Seurustelin ja olin tietenkin sekaisin oman identiteettini kanssa diagnoosin saatua mutta ajattelin, että pakko kai tämäkin asia on jakaa lähipiirin kanssa. Niinpä otettiin asia puheeksi poikaystäväni vanhempien luona kahvipöydässä, jonka jälkeen minulle tarjottiin porkkanasämpylöitä kun muut söivät pullaa. Olin jotenkin niin ihmeissäni itsekin vielä kaikesta, että en muista ainakaan sillä kerralla korjanneeni tätä vanhaa uskomusta, että diabeetikko ei voi syödä mitään mikä sisältää sokeria. Seuraavilla kerroilla taisin kyllä rohkeasti ottaa myös pullan ja kertoa, että minua varten ei tarvitse varata mitään erikoisruokia, voin syödä ihan sitä mitä muutkin 🙂

Vanhoihin tietoihin perustuvia luuloja lienevät myös ne, kun epäillään diabeetikon syöneen liikaa sokeria ennen sairastumistaan. Ihmiset sekoittavat valitettavan usein ykkös- ja kakkostyypin diabetekset, minkä vuoksi ykköstyypit kohtaavat usein ihmettelyjä siitä, miten noinkin laiha ihminen on voinut sairastua diabetekseen. Tosiaalta saatetaan ihmetellä ”Miten sinä oot syönyt ittes tuohon kuntoon jo noin nuorena?”.  Kuulostaako tutulta? Näiden käsitysten päivittämiseen menee todennäköisesti vuosia.

 jäde

 

Useimmat diabeteksestä hieman vähemmän tietävät ihmiset yhdistävät diabetekseen insuliinin, mutta sitä tarjottaisiin helposti avuksi alhaiseen verensokeriin. Tiedossa voi olla, että alhainen verensokeri aiheuttaa muun muassa sekavuutta ja jopa tajuttomuutta, mutta ensiavuksi annettaisiin siltikin insuliinipistosta. Taitaapa kyllä joissain elokuvissakin olla kohtauksia, joissa täriseviin ja kouristeleviin diabeetikoihin tuikataan insuliinia ja sitten taas mennään… Diabetes tosin taitaakin olla niitä harvoja, ellei peräti ainoitakin sairauksia, jossa sairauskohtausta ei hoideta sairautta hoidettavalla varsinaisella lääkkeellä, vaan glugakonilla. Piikki ja piikki, saattavat ei-diabeetikot ajatella?

Ovatpa tykkääjämme törmänneet myös siihen, että insuliinikyniä luullaan huumeruiskuiksi. Nykyään harvoin kukaan taitaa pistää varsinaisella ruiskulla julkisilla paikoilla ja kynätkin ovat sen verran värikkäitä, ettei niitä kovin monen luulisi (toivottavasti) sekoittavan huumeisiin, mutta maailmassa monta on ihmeellistä asiaa ja aina joku yllättää ajattelullaan. Minulta itseltäni kysellään usein päivittäisten pistosten lukumäärää. Kommenttina usein kauhistellaan niin pahaa diabetesta, kun pistoksia on niin kamalan monta päivässä. Myös insuliinipumppu saattaa herättää diabeteksesta tietämättömässä samanlaisia ajatuksia diabeteksen vakavuudesta.

Ihmisillä, joiden tietämys diabeteksesta on vähäisempi, tuntuu välillä olevan hukassa koko taudin kulku ja olemus. ”VIELÄKÖ sulla on se diabetes?” . Saatetaanpa diabetes sekoittaa myös ihan toisiin vaivoihinkin.

Olin joskus töiden jälkeen vaihtamassa vaatteita työkaverin kanssa ja mittasin sokerin. Työkaverini kysyi todella korrektisti, että hei, onko sulla diabetes? Vastasin, että onhan mulla. Siihen työkaverini sitten tokaisi, että ”joo, kyllä mä ymmärrän sua tosi hyvin, kun mulla on itellä toi laktoosi-intoleranssi.” Hauskaa tässä oli, että mulla itsellänikin on kyllä myös laktoosi-intoleranssi niin kuin hyvin monella suomalaisella.

 

Karita