Kun tsemppiä ei tahdo löytyä…

Posted by on marras 19, 2013 | 0 comments

Motivaatio. Tuo maaginen abstrakti sana, joka on lähes kaiken ihmisen toiminnan takana. Oli sitten kyse oppimisesta, laihduttamisesta tai verensokerin mittaamisesta, niin motivaatiohan se hyppää kehiin, yhdessä muiden tekijöiden kanssa. Joskus isommassa, joskus pienemmässä roolissa, mutta siellä se kuitenkin taustalla aina lymyää. Me diabeetikot tunnemme varmaan vähän liiankin hyvin käsitteen hoitomotivaatio. Ainakin minulla se saa aikaan huokauksia ja turhautumista. Niinpä, mistä sitä saisi, sillä minuun ei ole ainakaan valitettavasti sisäänrakennettu hoitomotivaatiota vaan sitä täytyy välillä etsiskellä kovastikin.

Yhdessä luentomuistiinpanossa olin kirjoittanut motivaation kiinnostavuutena + tavoitteen saavuttamisen todennäköisyytenä + ilona. Tarkennuksena on perässä oikein huutomerkin kera, että yksikään näistä ei saa puuttua. Tämä määrittely on kuntoutuksen näkökulmasta, mutta sanoisin, että pätee aika moneenkin asiaan. Toki ihminen voi tehdä ja toimia ilman motivaatiotakin (tai voisiko sanoa puutteellisella motivaatiolla, jos vaikka yksi noista edellämainituista kolmesta puuttuu), mutta väittäisin tekemisen laadun kärsivän siitä. Esimerkkinä nyt vaikkapa siivoaminen: jos sotku on niin järistyttävä, että siivoaminen tulee viemään paljon aikaa, niin motivaation löytäminen voi olla vaikeaa. Ainakin aloittaminen on silloin todennäköisesti hyvin vaikeaa. Jokainen varmaan tunnistaa sen, kun tietää että jokin asia olisi tehtävä ja että asian hoitamisesta seuraisi hyvää, mutta aloittaminen on vaan suuren työn ja tuskan takana. Eivät turhaan taida puhua viime tipasta, sillä silloin on viimeistään pakko kaivaa se motivaation pilkahdus esiin… tai tehdä puoliteholla ja ehkä hieman huonommalla lopputuloksella. Diabeetikolle viimetippa on usein tietyn väliajoin vastaanotolle meno, kyllä sitä sitten vimmastusti täytellään vihkoa. Kuulostaako tutulta? Vai olenko ainoa, joka kohtaa tilanteen ”sometimes there just isn’t any”? 😉

 

MotivaatioLähde 

 

 

Motivaatio psykologian näkökulmasta 

Diabetesliiton psykologi Helena Nuutinen kertoo, että motivaatio voidaan jakaa kahteen erilliseen motivaatioon: sisäiseen ja ulkoiseen motivaatioon.

Sisäisellä motivaatiolla tarkoitetaan, että ihminen tekee jotakin sen vuoksi, koska se on itselle tärkeää tai omien arvojen mukaista. Ulkoisella motivaatiolla tarkoitetaan asioiden tekemistä esim. ulkoisen palkkion, toisilta saadun kannustuksen tai hyväksynnän toivossa.

Minun kohdallani diabeteksen hoitoa ajatellen jako on aika selkeä. Joskus hoitoon kannustaa erityisesti oma halu pitää itsestä huolta ja voida hyvin. Joskus taas, erityisesti ennen lääkärin tai hoitajan vastaanottoa, voikin painottua ulkoinen motivaatio: käynti sujuu todennäköisesti kivemmassa hengessä, jos on yrittänyt ja ehkä saanut tuloksiakin, kuin silloin, jos vastaanotolle menee sanoen, ei ole ollut nyt hoitomotivaatiota.

Psykologi Helena Nuutinen määrittelee kannustavan tavoitteen olevan omakohtainen, jolloin se on itselle tärkeä. Tavoitteen tulee olla sopivan pieni, ettei se tunnu mahdottomalta toteuttaa, mutta samalla myös sopivan suuri, että se kannustaa yrittämään. Onnistumisen kannalta voi olla myös hyödyllistä, että tavoitteen pystyy jakamaan osatavoitteisiin. Tätä teen muuten työssäni puheterapeuttina. Esimerkkinä voisin nyt käyttää perinteistä r-harjoittelua. (Toim. huom! Työni ei todellakaan ole pelkkää ärrää, kuten yleisesti ajatellaan.) Tavoitteeksi ei aseteta sitä, että lapsi oppii ääntämään ärrän ja käyttämään sitä puheessaan, vaan aluksi tavoitteena on tyypillisesti täryn onnistuminen esimerkiksi irrallisena. Tämän jälkeen sitä lähdetään harjoittelemaan sanoissa, eri kohdissa sanaa, sitten lauseissa ja sitten spontaanissa puheessa. Mutta puheterapiasta takaisin Helena Nuutisen vinkkeihin. Lisäksi se, että tavoitteen saavuttamista voi arvioida, auttaa tavoitteeseen pääsemisessä. Viimeisenä Helena Nuutinen mainitsee, että hyvä tavoite saa tukea.

 

daily-motivation-1013

Lähde

Summa summarumina näistä motivaatioon vaikuttavista tekijöistä ajattelisin, että kohdallani hoitomotivaatio voisi muodostua siitä, että ensinnäkin tietysti oma terveys ja hyvinvointi kiinnostaa. Tavoitteen saavuttamisen todennäköisyyteen voidaan tähdätä noilla Helenan antamilla vinkeillä: tavoitteen suuruuden täytyy olla optimaalinen ja tavoitteen jakaminen osa-tavoitteisiin myös edesauttaa tätä ja hahmottaa kokonaisuutta. Helpompihan se on lähteä ajatuksella ”nyt panostan aamusokereiden mittaukseen ja siihen, että ne olisivat alle 10 kuin sillä, että ”nyt kunnostaudun diabeetikkona. Tavoitetta on helpompi tällöin myös arvioida: olenko nyt oikeasti mittaillut aamuisin sokereita ja olenko tehnyt jotain sen eteen, että ne olisivat alle 10? Tukea löytyy helposti vaikkapa isompia mainostamatta NDY:n tapahtumista 😉

Omalla kohdallani koen kuitenkin myös, että olennaista motivaation ylläpitämisessä on se, että sokerit eivät huitele miten sattuu miten haluaa, vaan että hoidossa olisi jotain loogisuutta, joka mahdollistaisi tavoitteen saavuttamisen. Lisäksi tarvitaan aikaisemmin mainitsemaani iloakin. Iloa hoidossa olen kokenut siitä, että sokerit ovat olleet hyviä ja suhteellisen loogisia sekä siitä, että tehty työ tuottaa jonkinlaista tulosta, ainakin välillä. Puhuinkin tästä ihan ääneen, että miten diabeteksesta voi koitua hyvää oloa, mutta ainakin omalla kohdallani diabeteksen sairastaminen aiheuttaa tyytyväisyyden ja ilon tunnetta vasta silloin, kun mittari näyttää useampia kivoja lukemia. Jos tässä pohdinnassa mennään oikein syvälle, niin omalla kohdallani motivaatio diabetekseen löytyy täysillä vasta sitten, kun on päässyt alkuvaikeuksien yli ja hetken tsemppaamisen jälkeen on tullut tuloksia. Vasta silloin voisin sanoa olevani aidosti motivoitunut.

Mutta hei! En tiedä teistä muista, mutta minulle ainakin tuli uusi annos hoitomotivaatiota tästä, kun sitä aikaisemmin suurta, joskus jopa ahdistuta tuottavaa möykkyä hieman pureskeli ja konkretisoi. Mahtavaa! Mutta mitäs sitten, kun se motivaatio kuitenkin jossain välissä taas hiipuu? Silloin täytyisi varmaan pysähtyä miettimään uudet tavoitteet?

Onko teillä antaa muita vinkkejä miten löytää motivaatio? Entä sen ylläpitoon? 

 

Tsemppiterveisin,

Karita